Kirjoita itsesi vapaaksi pelosta
Beth Kemptonin buddhalaisuudesta ammentavia ajatuksia kukoistavasta
kirjoittajan elämästä
Jos elämä joskus pelottaa, niin pelottaa kirjoittaminenkin. Sillä kumpikin niistä on monimutkaista, usein hahmotonta ja vaikeaa saada otteeseensa. Samalla kumpikin niistä kiehtoo meitä loputtomasti, ja haluamme antautua niiden vietäväksi luottaen, että saamme kokea jotain taianomaista.
Useimmat kirjoittajat tuntevat halua kirjoittaa jotain suurenmoista, ja heillä on vankka visio siitä, miltä valmiin tekstin on tarkoitus näyttää. Tuttua lienee myös monelle vertailla omaa tuotosta toisten kirjoituksiin ja nähdä muut kirjoittajat joko kilpailijoina tai kriitikoina.
Kiinnittyminen haluun saada tietynlainen lopputulos ja kontrolloida tekstin muotoa alusta loppuun, sekä kuvitelma siitä, että kirjoittaja luo teoksensa yksin omasta erillisyydestään käsin, estävät meitä elämästä pelotonta kirjoittajan elämää.
Beth Kempton avaa meille teoksessaan henkeäsalpaavan, buddhalaisesta filosofiasta ja Japanin kulttuuriperinnöstä ammentavan näkymän läpi kolmen portin, jotka vapauttavat meidät näistä peloista.
Kempton on brittiläinen kirjailija ja japanologi, jonka kirjoista elämän yksinkertaistamiseen opastava Wabi Sabi on suomennettu. The Way of the Fearless Writer (2022) puolestaan tuli luokseni, kun olin tilaamassa netistä erästä toista englanninkielistä kirjaa, ja tajusin, että tämän haluan myös.
Ja mikä ilo tämä kirja olikaan! Japanilainen estetiikka tuntuu huokuvan jo kirjan rakenteesta, jonka säntillinen selkeys tuottaa minulle suurta tyydytystä. Kirjoittaminen kietoutuu yhteen henkisen kasvun, tietoisuustaitojen ja kehollisuuden kanssa. Oivallusten kautta muodostuu syvällinen matka, jonka määränpäänä on autenttisuus, rohkeus ja kaikessa olevan yhteyden kokeminen.
Teos jakautuu kolmeen osaan, yksi kutakin porttia kohti, ja lempeässä ohjauksessa kirjoittajaa rohkaistaan astumaan lähemmäs kukoistavaa kirjoittajuutta. Matkan varrelle on ripoteltu raikkaita harjoituksia, joilla ajatukset muuttuvat kokemuksiksi. Jokaisen osan lopussa on pieni seremonia, jossa vahvistetaan portille pääsyn oppeja.
Lopulta kirjoittaja on valmis astumaan ymmärrykseen siitä, mikä on yhtä aikaa tavanomaista ja pyhää. Peloton kirjoittaminen on vapauden muoto, tapa tulla lähemmäksi todellista itseämme, sydämen tietoisuutta.
"Fearless writing is the willingness and ability to choose your writing path, and write as your authentic self."
Ensimmäinen osa: Invitaatio – haluamattomuuden portti
Ensimmäinen asia, josta peloton kirjoittaja päästää irti, on tavoitteellisuus. Tietyn lopputuloksen pakkomielteinen haluaminen on tuhoisaa sisäiselle työlle, jota kirjoittaminen on. Tavoitekeskeiselle länsimaalaiselle tämä on tietenkin vaikeaa. Meidän on hankala nähdä jonkin sellaisen arvoa, minkä lopputulos ei ole mitattavissa ja suoraan nähtävissä.
Pelottoman kirjoittamisen ei kuitenkaan ole tarkoitus palvella egoa, vaan se on arvokasta itsessään. Kirjoittaminen muuttuu pyhäksi, kun se palvelee tämän hetken olemassaoloa, eikä menestyksen tavoittelua. Elämänvoima (ki) on avain pelottomaan kirjoittamiseen, joka ei nouse vain mielestä, vaan kehon pohjasta – elämisen kokemuksesta, ilosta, kivusta ja salaisuuksista.
Kirjoittaja tarvitsee pyhän tilan, oman erakkomajan, jossa pohtia elämää hiljaksiin. Jos sellainen on mahdollista järjestää fyysiseen maailmaan, hienoa, mutta se voi yhtä hyvin olla myös sydämessä mukana kulkeva rauha, johon pääsee jonkin rituaalin tai vain läsnäolevan huomiokyvyn avulla.
Kirjoittaminen on jatkuvaa harjoittelua ja uuden kokeilemista. Pelko menetetystä ajasta saa meidät tavoittelemaan paremmaksi tulemista – mutta se onkin vain harjoittelun sivutuote. Todellinen päämäärä on olla enemmän hereillä sille, mitä tapahtuu. Kuunnella, kuinka elämä paljastaa itsensä hetkestä toiseen.
Meidän tulee päästää irti kaikista käsityksistämme sen suhteen, millaisia kirjoittajia me olemme. Kun annamme täyden huomion kirjoittamisen prosessille, hengitämme läsnäolossa ja huolehdimme omasta energiastamme, pääsemme haluamattomuuden portista kohti pelotonta kirjoittajan elämää.
"Every time you step into your own sacred writing space to greet your words you change a little, grow a little."
Toinen osa: Initiaatio – muodottomuuden portti
Oletko tiennyt, että kirjoittamisella on samat olomuodot kuin vedellä? Tämä vertaus osoittautuu kirjassa hämmästyttävän toimivaksi ja ilahduttavaksi. Kuten vesi, myös kirjoittaminen voi ilmentyä maailmassa kolmessa muodossa: kaasumaisessa, nestemäisessä ja kiinteässä.
Kaasumainen kirjoittaminen on levällään kuin höyry, sen tarkoitus on tyhjentää mielestä kaikki siellä pyörivä aines ja saada mieli rauhoittumaan. Päiväkirjakirjoittamista. Ei tarkoitettu julkaistavaksi.
Nestemäinen kirjoittaminen virtailee ja kanavoituu jostakin mielen takaa, ehkä alitajunnasta, tai korkeammasta tietoisuudesta. Intuitiivista tajunnanvirtaa ja runoutta. Ei välttämättä (sellaisenaan) tarkoitettu julkaistavaksi.
Kiinteä kirjoittaminen on muodollista pilkunviilausta. Jo olemassa olevan tekstin muokkausta ja editointia. Tarkoitettu julkaistavaksi.
Se, että ymmärrämme kirjoittamisen erilaisia olomuotoja, auttaa meitä tunnistamaan, minkälaista kirjoittamista tarvitsemme missäkin olosuhteissa. Näin emme jumitu kuvittelemaan, että kaikki kirjoittaminen on samaa. Tunnemme kenties pelkoa yhtä kirjoittamisen olomuotoa kohtaan, mutta emme kaikkia. Kun osaamme valita kulloinkin oikean olomuodon, pääsemme pelosta yli.
Kirjoittaminen lähtee liikkeelle omalakisesta muodottomuudesta, ja meidän tehtävämme kirjoittajina on kuljettaa se mielen hälyn purkamisen, vapaana virtaavan runouden ja tarkoitustaan palvelevan kielellisen jalostamisen kautta jaettavaan muotoon.
Muodottomuuden portista kulkeakseen pelottoman kirjoittajan on tunnistettava kirjoittamisensa ydin ja määriteltävä intentionsa sille, miksi haluaa jakaa kirjoituksensa maailmalle – jos haluaa. Tekstin näyttäminen tai julkaiseminen on usein pelottavaa, koska kytkemme oman arvomme ihmisenä siihen, miten tekstimme otetaan vastaan. Oman totuutemme näkyväksi tekeminen on se, mitä samanaikaisesti pelkäämme ja janoamme. Kun kohtaamme pelkomme tulla nähdyksi, valomme pääsee loistamaan – ja meidän sanamme voivat olla jonkun toisen lääke.
"To use language is to limit it, but writing is limitless in its depth and potential."
Kolmas osa: Integraatio – tyhjyyden portti
Kirjoittajien pelot ovat hyvin samankaltaisia ympäri maailmaa. Pelkäämme tulla nähdyksi ja arvostelluksi, tai joutuvamme naurunalaiseksi. Pelkäämme epäonnistua ja pelkäämme menestyä. Pelot yhdistävät meitä – ja silti kaikkien pelkojen taustalla on käsitys siitä, että olemme toisistamme erillisiä.
Tyhjyys on kaiken yhdistävä tila, jossa epävarmuudet ja mahdollisuudet kohtaavat. Se on luovuuden lähde, ideoiden ja uuden oppimisen rajaton kenttä, josta tavoitamme uteliaisuudella aina jotakin kirjoitettavaa. Jokainen kirjoitus lähtee liikkeelle yhdestä sanasta, mutta me kirjoittajina päätämme, kuinka laajasti näemme valitsemamme sanat.
Peloton kirjoittaja tavoittelee harmoniaa: toisiaan täydentävät vastakohdat vallitsevat niin elämässä kuin kirjoittamisessa – yin ja yang. Kirjoittaja kääntyy sisäänpäin löytämään inspiraationsa ja kasvamaan ihmisenä, ja hän kääntyy ulospäin saattamaan teoksen valmiiksi ja julkaisemaan sen yleisölleen. Myös kirjoitus itsessään on kahden voiman välissä: kirjoittaakseen vapaudesta ja totuudesta on tutkittava myös kahleita ja harhoja.
Haluamattomuus ei tarkoita sitä, ettei unelmoisi. On vain annettava unelmien muotoutua todeksi omalla tavallaan ja ajallaan, odottamatta mitään.
Peloton kirjoittaja on kärsivällinen ja luottavainen: hän oppii sallimaan kaiken tapahtua hitaasti tuntematta ahdistusta. Hän tuntee myös kiitollisuutta kaikille niille, jotka ovat osallisia tekstin syntyyn, sillä kaikki elämässä tähän asti on johtanut siihen, että kirjoittaja saa nyt kirjoittaa.
Kukoistava kirjoittajan elämä on huoletonta, sillä kaikesta voi päästää irti – ja jatkaa kirjoittamista.
"Fearless writing is not writing in the absence of fear but writing in the presence of love."
