Sanojen taakse (osa 2)
Hiljaisuuden eheyttävä voima läsnäolon ja systeemisyyden lyhytterapiassa
Tämä on toinen osa kirjoituksesta, joka pohjautuu läsnäolon ja systeemisyyden lyhytterapeuttiopintojen opinnäytetyöhöni. Mielenkiintoni kohdistui opinnäytteessäni siihen aavistuksen mystiseltä vaikuttavaan tilaan, joka syntyy alitajuntamme ja tietoisen mielemme välisessä vuorovaikutuksessa: hiljaisuuden tilaan, jossa tietoisessa mielessä käsittelyyn nostetut asiat jatkavat työstymistään omassa tahdissaan.
LS-terapiassa ei ongelmia ratkaista mielen ja ajatusten avulla, vaan hidastetaan olemisen tapaa tietoisen läsnäolon myötä niin, että voidaan katsoa ongelmia syvemmälle. Kun se, mitä ongelman taustalla häilyy, tulee nähdyksi, itse ongelma saattaa hävitä. Tämä näkeminen tapahtuu hiljaisuudessa.
Puhuminen on tärkeää, sillä ihmisellä on tarve sanoittaa kokemustaan ja saada siitä älyllisesti otetta. On tärkeää löytää sanoja kuvaamaan ja rajaamaan hahmottomia tunteita ja vaikutelmia. On tärkeää tulla kuulluksi ja saada kuulla toiselta ihmiseltä, että oma kokemus on validi ja normaali. Hiljaisuuden merkityksen korostamisella en tarkoita väittää, että puhuminen olisi pahasta, mutta haluan tuoda esiin sitä, missä kohdin pelkkä puhuminen ei aina riitä. Puhuminen pitää meitä kiinni ajattelussa, ja ajattelemalla emme voi ratkaista tunteiden tasolla koettua ongelmaa. Hiljaisuus vaatii meiltä toisenlaista uskallusta kuin puhuminen.
Osa 2: Hiljaisuus itseilmaisuna ja terapeuttisen vuorovaikutuksen osana
"Hiljaisuus on kommunikaatiota, vastavuoroisuutta ympäröivän maailman ja sisimmän kanssa. Hiljaisuudessa on kaikki. Ei ole mitään, mitä hiljaisuus ei koskettaisi. Sen sisällä on koko elämä, se arkinenkin elämä."
- Mari Vainio: Antaudu hiljaisuudelle
Läsnäolon ja systeemisyyden lyhytterapiassa autamme asiakasta kääntymään sisäisyytensä puoleen tietoisen läsnäolon, systeemisen ymmärryksen ja arvojen mukaista elämää kohti suuntautumisen keinoin. Harjoitusasiakkaideni kanssa olen pannut merkille, kuinka mukaansatempaavaa oman minätarinan ja muiden siihen liittyvien ihmisten tarinoiden kertominen on. Tarinan kertomiseen saattaa liittyä piilotettu pyyntö: "kuule minut, näe minut, ja näe sinnekin, minne en itse uskalla vielä katsoa." Joskus ihminen käyttää runsaasti sanoja peittääkseen sen, mitä ei uskalla nähdä: että pelottaa. Silloin terapeutin on tärkeää kuulla myös sanojen taakse.
Sanojen ja tarinan takana, puhuttujen rivien väleissä, on paljon informaatiota siitä, mitä meissä todella tapahtuu ja minkä äärellä olemme, vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Eräällä luennolla LSLT-koulutuksen alkupuolella nousi esiin ajatus siitä, että terapeutti on mielentila, jossa elämän kohtaaminen tapahtuu. Tuntuu tärkeältä olla unohtamatta tuota sanojen takaista tietoa. Toisen ihmisen myötätuntoisen kuuntelun ja läsnäolon luomassa turvassa voimme antaa tilaa alitajunnan viesteille, jotka tulevat meille kehon tuntemusten ja kokemuksellisuuden kautta.
Läsnäolon ja systeemisyyden terapia luovien menetelmien maastona
Luovat menetelmät ovat olleet minulle läsnäolon taitojen opettelun ohella ratkaisevassa asemassa omalla eheytymisen matkallani. Siksi en malta olla pohtimatta, miten parhaiten yhdistäisin ne LS-lyhytterapiaan. Muotoutuupa yhdistämisen tavaksi mikä tahansa, keskeistä tuntuisi olevan se, että luova itseilmaisu tarjoaa vaihtoehdon puhumiselle. Luova tekeminen johdattaa meitä rationaalisuudesta ja kognitiivisuudesta kohti muita tietämisen tapoja ja ei-tietämistä.
Intuitio määritellään psykologiassa yleensä sanattomaksi, hiljaiseksi tiedoksi, joka on välitöntä ja assosiatiivista. Se nousee jostakin tiedostamattomista mielen kerroksista välähdyksenomaisena ratkaisuna. Intuitio, luovuus ja hiljaisuus näyttäisivät liittyvän saumattomasti toisiinsa. Yhteys intuitioon syntyy helpoiten rationaalisen ajattelun antaessa sille tilaa hiljentymisen ja yksinolon myötä. Tämä syvä yhteys puolestaan avaa reitin näkymättömän tulemiselle näkyvään muotoon, mikä on eräs tapa määritellä luovuus.
Kuinka intuitiivista tietoa ja luovuutta voisi hyödyntää terapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa eheyttävästi siten, että kuulluksi tulemisen tarve tulee kohdatuksi? Kokemukseni kirjallisuusterapiaohjauksen, luovan kirjoittamisen ja intuitiivisen maalaamisen parista voisi antaa tähän vastauksen.
Kirjallisuusterapiassa tutkitaan tunteita ja ajatuksia lukemalla olemassaolevia tekstejä, esimerkiksi runoja, tai kirjoittamalla itse. Sanat paperilla tavoittavat usein helpommin jotain sellaista syvälle painettua, jonka tuominen tietoiseen mieleen tuntuu vaikealta. Kirjallisuusterapeuttisissa kasvuryhmissä keskustelu ohjaajan ja toisten ryhmäläisten kanssa tekstin herättämistä kokemuksista on olennainen osa sen parantavaa vaikutusta. Keskustelun vuoro kuitenkin tulee vasta sen jälkeen, kun oman tunteen tunnistaminen ja sen vaikutuksen huomaaminen itsessä on tapahtunut luettujen tai kirjoitettujen sanojen äärellä.
Kirjoittaessa hermosto rauhoittuu, jolloin ajatukset hidastuvat niin, että ne kuulee selvemmin.
Minulle päiväkirjan kirjoittaminen on ollut niin selviytymiskeino, luova itseilmaisun tapa kuin myös itsemyötätuntoisen yhteyden saamisen väline. Ajattelen sen olevan erityinen keino viestittää itselleen, että minä olen arvokas – niin arvokas, että kuuntelen itseäni ja otan kokemukseni todesta. Samoin luovassa, intuitiivisessa maalaamisessa, jonka löysin, kun sanat eivät tuntuneet riittävän, olennaista on itsensä kuunteleminen. Avaudun sille, mikä minussa kaipaa huomaamista, ja siirrän sen itseni ulkopuolelle tehden näkymättömästä näkyvää.
Luova ilmaisu voi olla sekä suoraa kokemista että koetun reflektointia. Maalatessa kehon viestit voivat välittyä käden liikkeen kautta väreiksi ja muodoiksi ohittaen mielen rationaalisen arvioinnin. Kirjoittaessa hermosto rauhoittuu, jolloin ajatukset hidastuvat niin, että ne kuulee selvemmin. Metaforat ja symbolit tulevat taidetyöskentelyssä käyttöön, ja niin on mahdollista astua havainnoivan minän paikalle tutkimaan tunne- ja aistikokemuksiaan etäisyyden päästä.
Kuten konstellaatiossa annetaan perhesysteemin ja suvun jäsenille, oireille tai muille kysymyksille edustajia, samoin luovassa työskentelyssä luodaan kirjaimin tai siveltimenvedoin symbolisia hahmoja sille, mikä halutaan kohdata. Terapeuttisessa luovassa työskentelyssä huomiota ei kiinnitetä tuotoksen taiteelliseen laatuun, vaan ainoastaan siihen, millainen merkitys ja vaikutus sillä on tekijänsä sisäiseen prosessiin. Minkä äärellä olen ja mitä juuri nyt ilmaisen itsestäni?
Luovuus mielenterveyden korkeimpana muotona
Kokemukseni taidetyöskentelyn parista kertoo minulle, että vapaat, luovat prosessit, joihin ei liity tietynlaisen lopputuloksen saavuttamisen tarvetta, ovat syvästi eheyttäviä. Värien tai vapaasti sommiteltavien sanojen parissa ihmiselle usein aukeaa yhteys sellaiseen, minkä ilmaiseminen keskustelussa saattaa olla liian vaikeaa tai pelottavaa. Siksi haluaisin tuoda terapiaprosessien yhteyteen jonkinlaista luovaa ilmaisua, eli puhuttujen sanojen korvaamista kuvilla, kirjoittamisella tai vaikkapa luovalla liikkeellä. Tämän on tietysti tapahduttava asiakkaan ehdoilla ja hänen toiveitaan kuunnellen. Olen antanut harjoitusasiakkailleni kirjoitustehtäviä, jos se on tuntunut heistä mielekkäältä, ja olen tarjonnut mahdollisuuden maalaamiseen silloin, kun tapaan asiakkaan kasvokkain työtilassani.
Kuulluksi tulemisen voi nähdä laajemmassa merkityksessä kuin, että yksi ihminen (terapeutti) kuulee minut: minä kuulen itseni ja koko universumi kuulee minut. Voin alkaa luoda omaa elämääni tietoisesti, aktiivisena toimijana, yhteistyössä todellisuuden kanssa.
Kuulluksi tuleminen luovan työskentelyn kautta tapahtuu hienovaraisesti vaihe vaiheelta. Terapeutti luo turvallisen tilan, jossa voidaan aluksi päästä sen monia koettelevan uskomuksen ääreen, että "minä en ole luova". Tämän uskomuksen työstämisessä voidaan esimerkiksi hyväksymis- ja omistautumisterapian keinoin edetä kohti toivetta, että saisi ilmaista itseään luovasti. Kun pahimmat padot murtuvat, lähdetään tutkimaan mielessä pyörivää kysymystä esimerkiksi kirjoittamalla siitä tajunnanvirtaa. Seuraava askel voi olla intuitiivisesti valituilla väreillä abstraktin tai esittävän kuvan maalaaminen. Lopuksi käydään keskustelua siitä, mitä luovassa prosessissa tapahtui ja nousi esiin. Kyse ei ole luovan tuotoksen analysoinnista ja tarinan kertomisesta sen ympärille, vaan reflektoinnista, joka muuttaa kokemuksellisen ymmärryksen kognitiiviseen muotoon. Kuulluksi tulemisen voi tällöin nähdä laajemmassa merkityksessä kuin, että yksi ihminen (terapeutti) kuulee minut: minä kuulen itseni ja koko universumi kuulee minut. Voin alkaa luoda omaa elämääni tietoisesti, aktiivisena toimijana, yhteistyössä todellisuuden kanssa.
Tohdin väittää, että luovuus on mielenterveyden korkein muoto. Luovuuden kautta tietoinen mielemme yhdistyy alitajuntaan, intuitioon, suurempaan älykkyyteen ja siihen äärettömään potentiaaliin itsessämme, johon meidän on sitä helpompi uskoa, mitä paremmin voimme.
Tämän voisi sanoa toisin niin, että kun ihmisen mieli voi huonosti, hänen yhteytensä alitajuntaan on tukossa, ja niin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää ratkaista huonoa oloaan ajattelevan mielen rajallisilla keinoilla. Ja koska tämä ei onnistu, mieli voi yhä huonommin. Kierre on katkaistavissa avaamalla tietoinen yhteys kehoon, aistitodellisuuteen, hengitykseen ja tunnekokemukseen. Tämän yhteyden ilmaiseminen luovilla tavoilla vähentää ajattelevan mielen ylivaltaa, ja ihminen saa mahdollisuuden toimia yhteistyössä alitajuisen viisauden kanssa. Mitä enemmän hän niin tekee, sitä paremmin hän voi henkisesti.
Ja mikä olikaan tuon tietoisen mielen ja alitajuisen viisauden välisen yhteistyön laatu?
Hiljaisuus.
Artikkelin kuvituksena on kaarinalaisen taiteilijan Hanna Saalin Hiljaisuuskuiskaaja-sarjan kolme maalausta. Kaikki teokset ovat vuodelta 2025. Tarkempia tietoja teoksista löytyy Hannan Instagram-tililtä @hannasaali.
Lue artikkelin ensimmäinen osa: Hiljaisuus eheyttävänä sisäisenä tilana